Meillä käy joka toinen keskiviikko siivoojat ja sen kunniaksi hain parvekkeelta tuoreita kukkia vanhoihin lääkepulloihin. Heti perunanarsissin ihana tuoksu lehahti ohikulkiessa. Pieni asia - iso ilo.
Minulla on parvekkeella melkoisesti kuihtuneita narskuja ja krookuksia. Vien ne siskolleni, kun ensi kuussa menemme käymään. Heillä on omakotitalo ja hän voi istuttaa sipulit aurinkoiseen paikkaan. Kunhan vain ensin selvitän, miten sipulien kanssa tulee toimia.
Oletko tätä ikäluokkaa, joka keräsi 3 kesää kasveja? Se oli olevinaan kovaa hommaa. Kesäloman alussa asiaa ei edes ajatellut, koska loma tuntui niin pitkältä. Ainahan lomat kuluvat nopsaan ja loppulomasta sitten epätoivoisesti etsittiin kukkia ja heiniä ojanpenkoilta, metsästä, pellonpientareelta ym.
Kuivatusmenetelmät olivat minulla ainakin alkeelliset. Isoja kiviä painoina, sanomalehteä ja imupaperia. Sitä en muista, millaisessa häkkyrässä kasveja kuivattiin.
Kasvien kiinnittäminen oli melkoinen urakka. Ensimmäisen vuoden kasvit olin kiinnittänyt teipillä päältäpäin. Teippi oli kylläkin leikattu ohuiksi kaistaleiksi. Silloin on täytynyt olla pitkä pinna, kun on teippiäkin on joutunut suikaloimaan.
Kasveja kerättiin yhteensä 100. Sitten kolmantena vuotena jokainen joutui yksitellen "kuulusteluun" opettajanhuoneeseen. Piti osata sadan kasvin suomalainen- ja tieteellinen nimi. Taivas, mikä pänttääminen niissä oli.
Minulla sattui olemaan hammaslääkäri ennen tätä kuulustelua. Kertasin koko ajan mielessäni kasvien tieteellisiä nimiä istuessani hoidettavana. Kun hoito oli valmis, niin hammaslääkäri sanoi, ettei hänellä ole koskaan ollut näin rauhallista potilasta. Minä olin ollut niin keskittynyt tulevaan tenttaamiseen, että olin täysin unohtanut missä piinapenkissä olin istunut.
Muistaakseni 30 kasvia kysyttiin ja minä selvisin täysillä pisteillä.
Tälläisestä Otavan värikasviosta niitä kasvien nimiä sitten yritettiin selvittää. Ei kyllä aina ollut helppoa. Jos nimi oli väärin, niin paperin oikeaan alalaitaan, jossa kasvi oli, liimattiin entisen lapun päälle uusi lappu niin monta kertaa, että osui oikeaan. Minullakin oli muutamissa kolmekin lappua päällekkäin.
Kirjassa oli näin pieniä kuvia ja lyhyt pätkä tekstiä kustakin kasvista. Siinä sitä sitten arvuuteltiin ja selattiin kirjaa edes takaisin.
Sitten aikuisena oppi arvostaan tuota kasvien keruuhommaa. Tieteelliset nimet unohtuivat samantien tentin jälkeen, mutta kasveja tuntee suomalaiselta nimeltä. Ei ihan itsestään selvä asia esimerkiksi meidän ikäluokkamme lapsille.
Mitenkähän tuleekin nykyään tälläisiä muistorikkaita postauksia vuosikymmenten takaa. Nuokin kasvit on kerätty yli 40 vuotta sitten.
Onkohan se merkki siitä, että alkaa olla vanha. Silloinhan muistellaan lapsuuden tapahtumia.
Ja minäkö vanha, ei ikinä. Sitä on juuri niin vanha miksi itsensä tuntee. Ja minä olen nuori.
Kiitos jälleen lukijoille, kommentoijille ja vierailijoille!!
Leppoisaa loppuviikkoa kaikille:)