keskiviikko 11. elokuuta 2010

Viikonlopusta vielä...

 

Prinsessa oli meillä siis viime viikolla torstaista sunnuntaihin. Kyllä taas leikittiin apteekkia, kynsistudiota, parturia, kahvilaa ym. Toinen kun meistä väsyi, niin toinen jatkoi leikkimistä.
Olen itse opettanut 2 vanhinta lapsenlasta siihen, että mummi leikkii heidän kanssaan koko ajan ja he saavat kaiken huomion. Nuorin lapsenlapsi asuu kaukana ja tulee nähtyä harvoin.

 

Oli meillä vähän erinlaistakin ohjelmaa kuin normaalisti. Mies oli saanut ilmaisen hotelliyöpymisen Sokos-hotelliin. Yritimme vaihtaa sitä Helsingin hotelliin, mutta se ei käynyt.

Päätettiin jättää käyttämättä. Kuka nyt kehtaisi mennä melkein kadun toiselle puolelle hotelliin yöksi. Ei mitään järkeä.

Sitten muistettiin, että Prinsessa rakastaa hotelleja ja kylpylöitä. Sillä varjolla sitten aiottiin mennä hotelliin yöksi.

Kun Mies haki etukäteen avaimia, niin sanoivat respassa;"Ai, te asuttekin ihan tuossa vieressä". Minua olisi varmasti nolottanut.

Mutta ensin samalle päivälle oli toistakin ohjelmaa. Oli taidenäyttely Jämsässä.

 

Virpi Lehto oli tekstiviestillä kutsunut minua näyttelynsä avajaisiin. Hän on Kansalaisopistossa ollut opettajana niillä akvarellikursseilla, joilla olen käynyt.
Aivan ihana ja ihailtavan pitkäpinnainen opettaja. Jaksaa minuakin, vaikka yleensä kaikki työt menevät pilalle.

Siispä lähdimme näyttelyyn Jämsään. Kävin kukkakaupasta ostamassa kukkia ja olisin ostanut oransseja kukkia, mutta ei ollut. Sanoin kauppiaalle, että kukkien saaja pitää paljon oranssista väristä.

Oli todella kiva nähdä Virpiä. Ja päällään hänellä liehui pitkä oranssi liivi.

Maalaukset olivat upeita. Alakerrassa vähän erilaista Virpiä.
Prinsessa jaksoi vähän liiankin hyvin tarkastella maalauksia. Jokaista piti kommentoida. Piti monta kertaa sanoa, ettei saa puhua liian lujaa.

Mutta meille tuli äkkilähtö, kun Prinsessalla laski verensokeri liian alas.
Hän kävi autossa syömässä banaanin ja joi pillimehun. Lisäksi oli syönyt tarjoilupöydästä ihan reippaasti, mutta sokeri ei noussut.
Onneksi ehdimme ennen lähtöämme vielä kuulla puheen, jonka taiteilija piti.

Jos asutte Jämsän suunnalla, niin kannattaa käydä näyttelyssä. Yllä olevasta kuvasta selviää osoite ja aika.
Pieni mainonta sallittakoon.


 

Kävimme syömässä ravintolassa Jämsässä ja sitten äkkiä kotiin, että päästäisiin hotelliin.
Prinsessa oli pakannut jo samana päivänä, kun tuli meille. Minun piti vielä viskoa laukkuun kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta.
Ja niin sitten käveltiin torin poikki hotelliin. Enpä ole ennen kotoa kävellen hotelliin mennyt.
Ilta ja yö meni hyvin. Tottuneesti Prinsessa kiersi yksinään lautanen kädessä aamupalaa hakemassa.
Sitten oli tietysti jo kiire kotiin leikkimään. Leikittiin mm. taidenäyttelyä.

Prinsessalla ei ollut enää kännykkää. Oli kastellut sen järvessä jollain uimareissulla. Ensimmäinen kännykkä oli pyörinyt pesukoneessa.
Ostimme hänelle eilen pinkin puhelimen, jonka lähetän paketissa. Paketissa on kirje mukana, jossa hevosen kokoisin kirjaimin varoitetaan kastelemasta ja muutenkaan rikkomasta puhelinta. Puhelin on hänelle kuitenkin tarpeellinen diabeteksen vuoksi.

 

Tämä kuva on Pariisista. Osoite on 5 Rue Clément Marot, Paris. Tämä osoite lukee 100 vuotiaassa matka-arkussa, jonka omistaa Minnamarika blogista Lumivalkoista. Kun näin tuon arkun hänen blogissaan ja tiesin että menemme Pariisiin, niin päätin, että osoite etsitään.
Mies sen sitten loppupelissä etsi. Minulla oli polvet jo niin kipeät viimeisinä lomapäivinä, etten voinut lähteä mukaan. Osoite on eräällä Pariisin parhaimmalla kaupunginosalla.


Kiitokset edelliseen postauksseen kommenttinsa jättäneille, vierailijoille ja lukijoille!!


Leppoisaa keskiviikkoa kaikille teille :)

21 kommenttia:

mallamarja kirjoitti...

Hei! Kivat yhteiset hetket teillä lapsen lapsen kanssa ja Pariisi, vau!
Kivaa loppukesää t. mallamarja

Liisa kirjoitti...

Kiva viikonloppu!! Kyllä sitä vaan passaa kotikaupungin hotellissakin yöpyä, me ollaan myös kerran yövytty kotokulman hotellissa, oli lemppariartisti esiintymässä ja tarjouksessa majoitus, niin eikun tuumasta toimeen. Ihanaa oli!

Marielisa kirjoitti...

Ihanalta kuulosti yhteiset hetkenne Prinsessan kanssa! :)

Kiitos taidenäyttelyvinkistä!
Itseasiassa menemme Jämsään vkolla 34, joten hyvinkin taidamme mahduttaa näyttelyn ohjelmaamme.
Vanhempani ovat siitä naapuripitäjästä kotoisin ja tulemme tyhjentämään myyntiin tulevaa mummolaamme sinne ;)

Mukavia elokuun päiviä sinulle!

Piupau kirjoitti...

Voi miten ihanalta kuulostaa yhdessäolo pienen Prinsessan kanssa. Hotelliyöpyminen oli hänestä varmasti hauskaa.
Tuo runo on aivan ihana.

minnamarika kirjoitti...

Vauhdikasta menoa ja ihania hetkiä olette viettäneet pikkuprinsessanne kanssa :))

Ja voi onnen päivää!! Kerroin jo miehellenikin että kuinka voi maailmassa olla näin ystävällisiä ja ihania ihmisiä...Että oikeasti LOMAMATKALLAAN jaksavat nähdä niin paljon vaivaa että kävelevät kuvaamaan minulle tärkeän osoitteen!!! Satamiljoonaa kertaa kiitos sinulle ja miehellesi!!! Olette ihania sydämellisiä ihmisiä!!!!!

Voisitko laittaa minulle osoitteesi sähköpostiini, niin haluaisin kiittää sinua pienellä yllätyksellä ;))

osoitteeni on : minnamarika@hotmail.com



Terkuin Minnamarika

Ulla-Kristiina kirjoitti...

Kiitos Mallamarja! Mukavaahan se on joka kerran, kun lapsenlapset käyvät.

Kiitos Liisa! Hyvä, että joku muukin on ollut hotellissa kotinurkillaan. Meillä eniten varmaankin nautti Prinsessa.
Ja huone oli ihanan viileä.

Kiitos Marielisa! Jos vain ehditte, niin käväiskää toki näyttelyssä. Harmitti kun kamera jäi kotiin, koska jo rakennus on tosi kaunis vanha pankki.

Kiitos Piupau! Eikö olekin kaunis runo. "Mummon osan saa lahjaksi" on minusta niin hienosti sanottu.
Ei Prinsessa ihan pieni enää ole, jo 10v. Mutta onneksi leikkii vielä kuin ennenkin.

Mukavaa keskiviikkoa teille!

Ainosofia kirjoitti...

Kyllä oli varmasti mukava hotellireissu. Ainakin erilainen :)

Muistan itsekkin Pariisin reissullani jokunen vuosi sitten kun kantapäät oli rakoilla ja jalat todella kipeät. Vaikka oli hyvät kengät mukana.
Mukavasti tehty kun miehesi kävi kuvaamassa kyseisen paikan :)

Ulla-Kristiina kirjoitti...

Kiitos Minnamarika! Ei se nyt mikään vaiva ollut lomalla. Mies tutkii aina karttoja ja miettii parhaita metro- ym. reittejä. Mielellään tuo kävi etsimässä osoitteen ja ihan helposti se löytyi.

Olet tosi ihana, mutta en minä mitään kiitos-yllätystä tarvitse.
...mutta jos kuitenkin, kun olet niin taitavakin... :)

Oikein rattoisaa keskiviikkoa sinulle ja miehellesi!

Ulla-Kristiina kirjoitti...

Kiitos Ainosofia! Kun lähdimme hotellista, niin eikös tullut miehen työkaveri vastaan. Ei ollut uskoa korviaan, kun kuuli, että olimme olleet hotellissa yötä. Kaipa tuo sitten ymmärsi, kun huomasi Prinsessan.

Kyllä saa aina reissussa olla hyvät ja paksupohjaiset kengät. Ihan ohutpohjaisilla tuntee kaikki kivet ja jalat on entistäkin kipeämmät.
Tietysti nuoremmat voivat käyttää minkälaisia kenkiä vaan.
Minullakin oli 10v sitten Pariisissa ohutpohjaiset kengät, joista kului pohjat puhki. Siis tuli ihan reiät. Ei ole ennen sitä eikä sen jälkeen niin käynyt.
Silloin sitä oli vielä nuori ja hoikka ja jaksoi kävellä aamusta iltaan. Oi niitä aikoja.
Mies kävi ihan mielellään etsimässä osoitteen ja ottamassa kuvia.

Helleterkuin U-K :)

tuksu kirjoitti...

Oi kuinka ihanan viikonlopun-lomasen sai pieni prinsessa teillä viettääkkään :) Olet mahtava mummi, kun viitsit pienen tytön toiveita kuunnella ja täyttää :)
Juuri noin toimii ihka oikea mummi!
Nyt sitten voita nautiskella ihanasta hiljaisuudesta...pienet kun ovat hiukan äänekkäitäkin, (ainakin meillä)!
Mukavaa keskiviikon iltaa sinne
tuksu

Sally kirjoitti...

Ihana postaus! Sadunhohtoinen päivä omassa kotikaupungissa ;) Prinsessa on onnentyttö saadessaan omistaa sinunlaisesi mummin!

Mukavaa syksyn alkua - ilma tuoksuukin jo erilaiselta kuin keskikesällä.

Sally kirjoitti...

Jämsässä kannattaa piipahtaa myös Witikkalan Kartanossa.

hietzu kirjoitti...

Pidän reissukertomuksista ja tämä oli mukava :) Ihana lukea tuon teidän prinsessan oleilusta ja tekemisistä :)

Tuire kirjoitti...

Olipa ihana ja vaiheikas kertomus! Toivotaan, ettei kännykkä kastu. :)

Ulla-Kristiina kirjoitti...

Kiitos Tuksu! Lapsenlapset ovat minulla tärkeitä ja niin rakkaita, mutta eivät omia lapsia.
Silloin jaksaa heidän kanssaan touhutakin, kun kyse on muutamista päivistä viikkoon.
Ja sen jälkeen autuas hiljaisuus niinkuin sanoit. Sitten taas alkaa parin päivän päästä ikävöimään. Sellaista se on tämä elämä.

Kiitos Sally! Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä ja leikkiviä, että silloin heille täytyy antaa kaikkensa. Ja kaikkein tärkeintä heille on ainakin meillä ollut se, että leikitään heidän kanssaan. Saavat katsos valita parhaimman osan leikistä. Mummin osa on tyytyminen siihen mitä jää jäljelle. Yleensä mummi on asiakas, koska myyjänä olo on hohdokkaampaa. On kassakoneet, setelit ja tavarat. Myös kampaajalla joutuu olemaan asiakas, koska kampaajaa saa mättää mummin päähän vaikka minkälaista tökömönttiä ja laittaa muutamaa talosta löytyvää paplaria hiuksiin. Kynsistudiossa, lääkärissä, ravintolassa joutuu asiakkaaksi. Koululeikissä ei saa olla opettajana. Näin se menee mummien kanssa. Kavereiden kanssa ei sama onnistu.
Kun lapset vanhenevat, muuttuu myös mummin osa.
Vanhempi käy koulun jälkeen cappucinolla ja juttelemassa ja neuvomassa tietokoneen käytössä. Ja saattaa joskus nukahtaa sohvalle, kun meillä on niin hiljaista.
Minusta on ihanaa, että mummin luo poiketaan viikoittain koulun jälkeen, vaikka ikää onkin jo 18v.

Meillä oli Jämsän reissulla niin tarkka aikataulu Prinsessan ruokailujen vuoksi, että emme voineet käydä muualla kuin taidenäyttelyssä.
Olemme kyllä käyneet kerran tai pari Witikkalan kartanossa. Se on kerrassaan ihana paikka.

Kiitos Hietzu! Kiva kun pidit postauksesta.

Nyt tämä tyttö toivottelee teille hyvää yötä!!

päivi kirjoitti...

aivan ihana postaus, nauratti kun ajattelin touhujanne...
milloinkahan minusta mummo:)

kiitos vierailustasi,
kuunliljani ja muut monivuotiset ruukkuperennat talvehtivat ilman rukkuukuja perunamaan reunassa ja
kevään tullen istuttelen ne taas ruukkuihin:)

mukavaa loppuviikkoa!
lämpimin terkuin
päivi

ps. kurkkaa uusin postaukseni..

Ulla-Kristiina kirjoitti...

Kiitos Tuire! Toivotaan, että kirjeeni tepsii. Siinä ehdottomasti kiellettiin kastelemasta puhelinta.

Kiitos Päivi! Mummina olo on mitä mukavinta. Toivottavasti sinäkin saat kokea sen.
Niin arvelinkin, että istutat ne ruukkuperennat johonkin "ei-kukkamaahan" talveksi. Perennat ovat kauniita ja reheviä ruukkukasveja.


Minä en ole sen parempi isovanhempi kuin kukaan muukaan. Jokainen hoitaa lastenlapsiaan omalla hyvällä tavallaan. Kyllä isovanhemmat ovat lapsille tärkeitä, leikit sitten heidän kanssaan tai et.
Minä esimerkiksi arvostan yli kaiken Nuoren Aikuisen toisia isovanhempia. (tunnen heidät parhaiten)
Nuori Aikuinen sanoi joskus pienenä, että kumpikin mummi on paras omalla tavallaan. Siinä oli suuri totuus.


Mukavaa torstaita teille!!

JaanaElina kirjoitti...

Kylläpä jäi pikku prinsessalle mukavia muistoja mummolareissusta.Ja mummolle myös.
Mummolareissulla vielä hotellissa yötäkin,ja vielä ihan naapurissa.

Muistan itse miten oli aina lapsena ihana lähteä mummolaan.Sieltä jäi paljon mukavia muistoja.

Oikein mukavaa loppuviikkoa.

Ulla-Kristiina kirjoitti...

Kiitos JaanaElina! Olemme olleet aiemminkin useamman kerran Prinssessan kanssa hotellissa. Yleensä ennen joulua.
Oli pakko mennä Tampereelle joululahjoja ostamaan ja hotelliin paketoimaan, koska meillä olisi vain leikitty.
Viime jouluna oltiin meillä joululahjoja laittamassa ja niinhän siinä kävi, että mummi sai tehdä melkein kaikki paketit. Mies sillä aikaa sitten leikki Prinsessan kanssa.
Kyllä ne osaavat kaikki konstit.

Leppoisaa loppuviikkoa sinulle!!

Marge kirjoitti...

Mukava postaus!
Pikku prinsessa sai ihanat muistot jälleen mummulassa:)
Tuo hotellijuttu nauratti, hauskasti kirjoitit;) Sehän on jännä kokemus itsellekin olla kodin vieressä olevassa hotellissa ja prinsessalle se oli ihana juttu!!
Diabetes ei todellakaan ole leikin asia. Kännykkä on hyvä olla mukana.

Pariisii, ah!! Joskus vielä....;)

Terhi kirjoitti...

Aivan ihana hyvänmielen postaus :)

Kaikkea kaunista

Olen vieraillut aivan ihanilla blogi-sivuilla. Elsass-blogissa vierähti yli tunti ja se sisältää kaikkea mukavaa. Päätin yrittää itsekin ja pienten vaikeuksien kautta olen jotenkin selvinnyt tähän asti. Tosin en kylläkään ilman apuja - täytyy myöntää. Ja uskon, että joudun pyytämään apua vielä useastikin. Ei haittaa, itsetunto kunnossa. Talvi tekee tuloaan ja ihana polttaa kynttilöitä. Olemme muuttaneet keväällä tähän asuntoon, emmekä ole vielä kokeilleet takkaa. Asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja meillä on ihana avotakka. Ja suuri, suuri olohuone. Kuvat, joita laitan blogiini ovat kotoamme. Laitan myöhemmin käsityö-askartelu- ja maalausjuttujani.