Meillä käy joka toinen keskiviikko siivoojat ja sen kunniaksi hain parvekkeelta tuoreita kukkia vanhoihin lääkepulloihin. Heti perunanarsissin ihana tuoksu lehahti ohikulkiessa. Pieni asia - iso ilo.
Minulla on parvekkeella melkoisesti kuihtuneita narskuja ja krookuksia. Vien ne siskolleni, kun ensi kuussa menemme käymään. Heillä on omakotitalo ja hän voi istuttaa sipulit aurinkoiseen paikkaan. Kunhan vain ensin selvitän, miten sipulien kanssa tulee toimia.
Oletko tätä ikäluokkaa, joka keräsi 3 kesää kasveja? Se oli olevinaan kovaa hommaa. Kesäloman alussa asiaa ei edes ajatellut, koska loma tuntui niin pitkältä. Ainahan lomat kuluvat nopsaan ja loppulomasta sitten epätoivoisesti etsittiin kukkia ja heiniä ojanpenkoilta, metsästä, pellonpientareelta ym.
Kuivatusmenetelmät olivat minulla ainakin alkeelliset. Isoja kiviä painoina, sanomalehteä ja imupaperia. Sitä en muista, millaisessa häkkyrässä kasveja kuivattiin.
Kasvien kiinnittäminen oli melkoinen urakka. Ensimmäisen vuoden kasvit olin kiinnittänyt teipillä päältäpäin. Teippi oli kylläkin leikattu ohuiksi kaistaleiksi. Silloin on täytynyt olla pitkä pinna, kun on teippiäkin on joutunut suikaloimaan.
Kasveja kerättiin yhteensä 100. Sitten kolmantena vuotena jokainen joutui yksitellen "kuulusteluun" opettajanhuoneeseen. Piti osata sadan kasvin suomalainen- ja tieteellinen nimi. Taivas, mikä pänttääminen niissä oli.
Minulla sattui olemaan hammaslääkäri ennen tätä kuulustelua. Kertasin koko ajan mielessäni kasvien tieteellisiä nimiä istuessani hoidettavana. Kun hoito oli valmis, niin hammaslääkäri sanoi, ettei hänellä ole koskaan ollut näin rauhallista potilasta. Minä olin ollut niin keskittynyt tulevaan tenttaamiseen, että olin täysin unohtanut missä piinapenkissä olin istunut.
Muistaakseni 30 kasvia kysyttiin ja minä selvisin täysillä pisteillä.
Tälläisestä Otavan värikasviosta niitä kasvien nimiä sitten yritettiin selvittää. Ei kyllä aina ollut helppoa. Jos nimi oli väärin, niin paperin oikeaan alalaitaan, jossa kasvi oli, liimattiin entisen lapun päälle uusi lappu niin monta kertaa, että osui oikeaan. Minullakin oli muutamissa kolmekin lappua päällekkäin.
Kirjassa oli näin pieniä kuvia ja lyhyt pätkä tekstiä kustakin kasvista. Siinä sitä sitten arvuuteltiin ja selattiin kirjaa edes takaisin.
Sitten aikuisena oppi arvostaan tuota kasvien keruuhommaa. Tieteelliset nimet unohtuivat samantien tentin jälkeen, mutta kasveja tuntee suomalaiselta nimeltä. Ei ihan itsestään selvä asia esimerkiksi meidän ikäluokkamme lapsille.
Mitenkähän tuleekin nykyään tälläisiä muistorikkaita postauksia vuosikymmenten takaa. Nuokin kasvit on kerätty yli 40 vuotta sitten.
Onkohan se merkki siitä, että alkaa olla vanha. Silloinhan muistellaan lapsuuden tapahtumia.
Ja minäkö vanha, ei ikinä. Sitä on juuri niin vanha miksi itsensä tuntee. Ja minä olen nuori.
Kiitos jälleen lukijoille, kommentoijille ja vierailijoille!!
Leppoisaa loppuviikkoa kaikille:)
24 kommenttia:
Minun kouluaikaan ei ollut tuollaista systeemiä,mutta tuohan kuullostaa erittäin hauskalta!:)Ja ihana kun ne ovat tallessa,niistä tulee paljon muistoja,kun vuosien päästä katselee.. <3
Ihana narsissi!:)
iloista loppuviikkoa toivottelen! :)
Minäkään en muista kasvien keräilemistä.Alaluokillani 70-luvulla koulujärjestemä siirtyi peruskouluun,olisiko sen myötä se jäänyt pois.Ihana kun vihkonen on säilynyt.
Hyvää loppuviikkoa.
Ihana aarre tuollainen kasvio - niinkuin sinäkin, Ulla-Kristiina :)
Aurinkoa päivääsi!
Olen kuullut muidenkin muistelevan tuota urakkaa. Hieno muisto siitä jää! Oli kiva lukea ja kauniit kuvat.
Ihana asetelma helmililjoista ja narsisseista!
Ihanaa, että olet säästänyt kasviosi ...minä olin koulussa siihen aikaan, ettei meillä kasveja kerätty. Omat lapseni ovat keränneet kasveja yläasteella 20-30/ kesä. Laiskasti on kasvit kerätty, mutta kansiossa ovat ollet ennen koulun alkua:)) Kasvien nimiä ei olen sen kummemmin päntätty meidän perheessä.Mukavaa loppuviikkoa sinne keski-suomeen!!
Hieno ja nostalginen kasvistoaarre! Minä olen säästynyt kasvien keräämiseltä, ehkä olisi pitänyt, sillä tunnen melko harvan kasvin nimeltä.
Ihana tuo ylin kuva, nostaa hymyn väyneille huulille. Kesä tullee!
En ole kerännyt kasvistoa minäkään, hienoa että olet säilyttänyt omasi. Ehkäpä vanha perinne palaa vielä uusille koululaisille.
Kylläpä huvitti tuo muisto hammaslääkäristä, voin hyvin kuvitella tilanteen :D
Ihana muisto kouluajoista tuo vihkonen :) Itse en ole tuollaista 'joutunut' keräämään, mutta lapset usein ihastelevat vaarinsa kasvistovihkoa... se on hieno ja mielenkiintoinen aarre.
Ihanaista viikon jatkoa!
Hieno vihkonen! Minun aikana ei ole ollut tuommoista keräilyä, en ainakaan muista:-)
Mukavaa torstaita sinulle Ulla-Kristiina!!
Huomenta,
minunkin lapsuuteen kuului myös prässätä kasveja, minullakin on kansio mutten kyllä muista missä se on nyt..
Minä kävin silloista oppikoulua, kun piti kerätä kasveja, kyllä hymyilytti: "... kun piti kesäloman viimeisinä päivinä kerätä kasveja... ihana muisto nousee pintaan ja tällä on hyvä aloittaa uusi päivä!
Lämmin halaus,
t. Salaisen puutarhan emäntä
Iso urakka tuo kasvien kerääminen. Hieno kokoelma ja ihana muisto. Mutta se opetti varmasti tunnistamaan monia kasveja. 80-luvulla ei enää kasveja kerätty, muistan että jotain pientä piti biologian tehtäväkirjaan joskus teippailla.
Oi joi mitä muistoja tuleekaan nyt mieleen, meillä oli myös kasvien keruuta, mutta ei noin montaa kesää, vain yksi kesä muistaakseni. Eipä ollut säilytettyä , olisivat nyt aarteita. Ihanaa kun sinä olet säilyttänyt lapsuudenmuistoja.
Muistan kouluajoilta myös puolukankeruut ja perunannostolomat, olivat ihania aikoja.
Tuo pääkuva blogisi yläreunassa on ihana.
Kiitos tästä blogista!
Ps. huomasin että blogisi kello näyttää kommenteissa muuta aikaa. Oletko laittanut suomen ajalle hallintapaneelissa? vaikka mitä tuo haitannee vaikka ei niin kello tikittäis oikein :)
Ovatpa noi kasvit säilyneet hienoina-hyvinhän osasit ne kuivattaa ja liimata! Itse aloitin peruskoulun v. 1977, taisiko olla juuri niitä ekoja vuosia kun koulusysteemi muuttui..muistan kyllä, että oppitunneilla käytettiin juuri samanlaisia kansioita; mutta ei meidän ainakaan tarvinnut noin valtavaa "saalista" silloin poimia. Toisaalta sääli, olisihan siitä jäänty aivan mahtava muisto;-).
Mukavaa päivää sinulle!
Ihanaa, että olet säästänyt kasviot! Ja aika hassua, että muistat vieläkin tuon hammaslääkärikäynnin, taisi tentti oikeasti jännittää. Mutta hienostihan se sitten meni! Kivoja muistoja!
Itse en ole koskaan tuollaista kansiollista kasveja kerännyt, mutta muistan ala-asteella joitain kasveja keräilleeni biologian/maantiedon tunneille. Isäni on sitä sukupolvea joka joutui tuota samaa kasvikansiota harrastamaan ja lapsena sitä kansiota oli mukavaa selailla. Täytyy kyllä myöntää että kasvien tuntemus on itselläni melkoisen vähäinen, että miltei harmittaa nykylapset, jotka todennäkösesti tietävät luonnosta vielä vähemmän. Tuollaisen kansion kerääminen kartuttaa varmasti loppuelämäksi tietämystä Suomen luonnosta.
Kiitos Sarppa! Olen säilyttänyt kuin aarretta tuota kansiota. Paljon olen hävittänyt tavaraa monissa muutoissa, mutta kasvisto on kulkenut mukana. Kai sen eteen tehtiin niin kova työ, ettei sitä ole hennonnut hävittää.l
Kiitos JaanaElina! Minä kävin oppikoulua ja kasveja kerättiin 1967 - 1969. Silloin ei vielä peruskoulua ollut.
Kiitos Sally! Olen kyllä aivan otettu sanoistasi. Olet niin kultainen ihminen!!
Kiitos Tuire! Taidan olla niin vanhaa ikäpolvea, kun kukaan muu ei ole kerännyt kasveja. Täytyykö tässä sittenkin alkaa tuntea itsensä vanhaksi?
Kiitos Taina! Se kasvien keruu on siis palannut kouluihin. Hyvä asia, että oppivat tuntemaan kasvit nimeltä. Minä pänttäsin joka asiaa koulussa, taisin olla sellainen hikipinko.
Kiitos Elsa! Tuo kasvien tunteminen onkin se asia, jonka tuo lomia haittaava kasvien kerääminen opetti. Olen siitä tyytyväinen.
Kiitos Piupau! Ilmeisesti ainakin joissain kouluissa tuota kasviston keräämistä harrastetaan. Voimia sinulle!
Kiitos Miolann! Senaikaiset hammaslääkärien työvälineet ja porat olivat eri luokkaa kuin nykyään. Ja hoito tehtiin vielä istumaasennossa. Otti varmasti hammaslääkärein selän päälle.
Hyvä,että kommentoit, sain näin selville blogiesi nimet. Tuolta lukijalootasta se ei selviä.
Kiitos Virpi! Onneksi lapsesi saavat katsoa vaarinsa kasvistoa ja varmaan oppivatkin samalla.
Kiitos Arja! Olen sataprosenttisen varma että muistaisit, jos olisit kerännyt kasveja. Oli se sellainen haittatekijä lomanvietossa.
Kiitos Salaisen puutarhan Emäntä! Vihdoinkin löytyi toinen kasvien kerääjä. Minäkin kävin oppikoulua.
Nyt ne ovat ihania muistoja, mutta mieli onkin muuttunut 40:ssä vuodessa.
Kiitos Anastasia! Se oli iso urakka, mutta nyt on sitten hieno muisto.
Kiitos Liisa! Ihanaa, nyt meitä on jo 3 kasvien kerääjää. Minäkin muistan puolukankeruut. Olen kyllä ollut perunannostotalkoissa, mutta en muista saiko siitä vapaata koulusta tai pitikö perunoita viedä kouluun. Puolukoita piti joka tapauksessa viedä kouluun.
Täytyy katsoa tuo kellonaika, siitä on joku muukin huomauttanut. Toivottavasti osaan laittaa oikeaan aikaan.
Kiitos Aamunkukka! Nyt olen huomannut, että kansiota ei saisi avata kuin harvoin. Meni varmaan pari vuosikymmentä, ennenkuin se avattattiin ja kukkien värit olivat oikeat. Nyt on availtu silloin tällöin ja huomaa hyvin, että se tekee kasveille hallaa.
Kiitos Miia! Se oli varmaan oppikoulun kamalin koe/tentti. Ei mihinkään muuhun tarvinnut opetella ulkoa sellaista määrää nippelitietoa kerralla. Ja hammaslääkärin sanat jäivät niin elävästi mieleen. Kaksi kidutusta peräkkäin.
Kiitos Hietzu! Se onkin vähän surullista, että nykyajan lapsilla taitaa olla vähän huonossa jamassa tuo kasvien tuntemus.
Tuttua on.Minä olen joutunut keräämään.Ja siitä kuulustelusta on jäänyt mieleen vain"Ranuculus acer.Niittyleinikki,kuuluu ranuculaakee heimoon"meniköhän kirjoitus oikein...että se siitä opiskelusta.
Täältä löytyy myös yksi oppikoulun kasvienkerääjä. Oliskohan niitä sata kerätty, en kyllä muista, enkä tiedä missä nyt ovat, vai ovatko missään, ehkä äidin ja isän varastossa. Kova homma oli! Meillä oli kolme lasta ja kaikki kerättiin omamme ja isä teki aika hienon prässin, missä ne prässättiin ja kuivattiin.
Juuri pari päivää sitten mietin tätä kasvien keräilyä, kun kirpparilta ostin koulukasviokirjan 30-luvulta ja siellä on tarkat ohjeet, miten kasveja kerätään ja käsitellään.
Pakko nyt sitten tunnustaa, että olen minäkin niin vanha??, että keräsin oppikoulussa kolmena kesänä kasveja.
Olen aina ollut kiinnostunut kasveista ja kukista (ja eläimistä).
Voiko tätä edes tunnustaa: minä pidin kasvien keräämisestä!?
Meillä sitten syksyllä tarkastettiin, että kasveja oli riittävästi kerätty ja nimet piti osata suomeksi ja latinaksi.
Ainoa kamaluus asiassa oli, että kasvioppia opetti koulun rehtori, joka oli hirveän ankara ja vanha( oli ollut rehtori jo silloin kun äitini oli käynyt samaa koulua). Minä olin ujo ja arka ja pelkäsin rehtoria ihan kauheasti!! Pelostani huolimatta osasin kasvien nimet ja sain vielä kehumista siisteistä kasveista.
Tunnistan edelleen kaikki tuolloin oppimani kasvit ja latinankielisten nimien muistamisesta on paljon hyötyä nykyisessä työssäni.
SE kasvio on kyllä jäänyt jonnekin matkan varrelle :(
Siivooja! Meille myös, kiitos!
Minä keräsin yhdessä kesässä 500 kasvia. Siinä oli kyllä hurjasti työtä. Äitini auttoi minua valtavasti, sillä asuimme itse silloin kaupungin keskustassa.
Opiskelin siis tuolloin puutarha-alaa. Opiskelin myöhemmin floristi puolella ja voin vakuuttaa, että tuhannet latinankieliset nimet olen joutunut tenttimään.
Vaikka olen vaihtanut alaa jo aikoja sitten, ei niistä nimistä pääse eroon. Salaatinkin teen aina latinaksi :)
Niin ja niistä kukkasipuleista; Ne voi toki istuttaa nyt keväällä tai antaa niiden pimeässä asettua levolle (vain hiukan kosteutta), ja laittaa maahan syksyllä.
Minun aikanani ei tarvinut enää kerätä, kävin 70-luvulla alakoulua
=) Mutta äidilläni on tuo samainen kirja muistaakseni vielä tallessa=)
Ikä on vain numeroita..olemme sen ikäisiä kun tunneme olevamme=)
Kiitos PikkuBertta! Hienoa, että meitä löytyy lisää. Ajatella, että sinulle jäi 1 tieteellinen nimi muistiin. Minulle ei jäänyt yhtään!
Kiitos Siirisofia! Kyllä niitä kasveja varmaankin joka koulussa kerättin 100 kpl. Teillä oli kyllä käyttöä isäsi tekemälle kasviprässille, jos oli 3 kerääjää.
Olet varmasti tehnyt hienon löydön siitä kasvikirjasta.
Kiitos Risusydän! Hienoa, että löytyi sellainenkin, joka piti kasvien keräämisestä. Kiinnostus asiaan tietysti vaikutti. Uskomatonta, että osaat kaikki tieteelliset nimet vieläkin. Vähän kade...
Kiitos Uuden Kuun Emilia!! 500 kasvia yhdessä kesässä! On ollut melkoinen urakka. Ja tuhansia latinankielisiä nimiä tentitty ja vielä kaikki nimet muistetaan!!! Nyt jo vähän enemmän kade...
Kiitos kukkasipulineuvoista!!!
Kiitos Mimmuli! Kiva, että äidilläsi on kasvisto tallessa.
Olet oikeassa, ikä on vain numeroita ja olemme sen ikäisiä miksi itsemme tunnemme.
Oikein hyvää viikonloppua teille!!!
Lähetä kommentti