Vanha vuosi menköön ja uusi tulkoon hyvien asioiden myötä

Tänään on sitten viimeinen päivä tätä vuotta ja olen niin rohkealla päällä, että uskaltaudun laittamaan pari maalalustani esille blogiini. Laitoin ensimmäiseksi kuvaksi maalaamani taulun Mieheni Isästä ja hänen Veljestään sekä Tytöstä, jonka kanssa lapsuudessaan aina leikkivät. Pojat ovat nahkalapikkaissa ja risoissa pitkissä sukissa. Miehen isä on oikealla oleva poika. Maalasin kuvan huonosta kopiosta. Ja valokuvat huonoja kuten aina.



Tämä maalaus on lapsuudestani. Siinä meidät sisarukset on istutettu silmät päin aurinkoa ja sitä ennen varmaankin puolipakolla viety keräämään kieloja. Niinkuin ei parempaa tekemistä olisi ollut. Ilma on ollut kaunis ja lämmin päätellen vaatteista. Minä olen oikealla oleva kiukkuisen näköinen tyttö. Vanhin siskoni, joka ei yleensä ikinä hymyillyt kuvissa, naureskelee nyt suu auki. Kun maalasin tätä kansalaisopistossa, niin iki-ihana opettajamme Virpi Lehto hykerteli aina käsiään ohimennessään ja katsoessaan ilmettäni maalauksessa. Molemmat maalaukset on maalattu pari vuotta sitten, mutta kummassakin kuvataan vanhaa aikaa. Vähän niinkuin tätä vanhaa vuotta. On aika astua uuteen vuoteen ja toivottavasti oppia uusia asioita.





Tuon aasinsillan jälkeen kerron, että olen ostanut tämän pulpetin monta vuotta sitten 20€:lla. Muuttaessamme tähän asuntoon, olisin ollut valmis jo luopumaan siitä tai ainakin viemään ullakolle. Mutta siippa ei suostunut. Niinpä se nököttää
kahden ison vitriinin välissä olohuoneessa. Pulpetin päällä on Aapinen, jota olemme molemmat lukeneet koulussa. Aapinen on Mieheni, joka on jo lapsesta asti säilyttänyt kaiken mahdollisen. Niinpä minä joudun salaa viemään pois tavaroita, joista en enää välitä.


TOIVOTAN KAIKILLE LUKIJOILLENI, VIERAILIJOILLENI JA KOMMENTOIJILLE OIKEIN, OIKEIN HYVÄÄ JA MENESTYKSELLISTÄ VUOTTA 2010 !!!!!


KIITOKSET TEILLE KAIKILLE !!!


Halauksin Ulla-Kristiina

Sairaana, mutta joulu jo mielessä

Halusin laittaa alkuun valoisan kesäisen kuvan, kun kaikki näyttää niin mustalta ja synkältä ja pimeältä, mutta päädyin kuitenkin ajankohtaisempaan aiheeseen. Olen edelleen sairas, tämä ottaakin koville. Olen makoillut ja nukkunut koko päivän, vain apteekkireissu katkaisi päivän. Ulkona satoi ja ihmiset kulkivat tuikea ilme kasvoillaan. Ketäpä se hymyillyttäisi tälläinen keli.


Kävin tänään jossain välissä pistäytymässä eräässä blogissa, jonka kirjoittaja oli osallistunut Arvontaani. Mietin siinä joulua yleensä ja ajattelin, että niinhän se on, että me pyrimme siihen lapsuudenajan joulun tunnelmaan joka joulu. Pienikin häivähtävä muisto, tuoksu, tunnelma saa meidät onnelliseksi ja pitämään kiinni tuosta tunnelmasta. Tuomme kotiin kaikkea, mitä lapsena on ollut tärkeää jouluna. Poltamme kynttilöitä, kuuntelemme joululauluja, koristetaan joulukuusi, istutaan hämärässä. Ja se Odotus on kaikkein tärkeintä. Aikuisille eivät varmaankaan lahjat enää merkitse niinkään kuin se joulun Tunnelma. Joulu merkitsee erilaista asiaa lapsille ja aikuisille. Joulun alkuperäisestä merkityksestä tuskin monessakaan kodissa on paljoakaan jäljellä. Mutta me yli viisikymppiset muistamme lapsuuden jouluista jouluevankeliumin lukemisen, aamuvarhaisella joulukirkossa käynnin, pitkän ruokapöydän, johon sukulaisia kokoontui syömään. Ja pukeuduttiin kuin juhliin ; äiti komensi etukäteen, että pöydässä ei sitten naureta, ettei hänen tarvitse hävetä. Ja tietysti meitä nauratti, ei tarvinnut kuin katsoa serkkua tai siskoa, niin jo tirskuttiin. Ja joka kerran samat torumiset, kun päästiin kotiin. Voi tuota ajan kultaamaa muistoa. Näitä muistoja löytyy jokaiselta ja niitä kannattaa vaalia ja kertoa seuraavalle sukupolvelle.


Kiitokset vierailijoille, 1000 on mennyt yli ja minä olen aivan ällikällä lyöty. Mistä ihmeestä teitä on sellainen määrä löytynyt?
Ja kiitokset Arvontaan osallistuneille, vielä on melkein 2 päivää jäljellä aikaa osallistua!

Oikein leppoisaa viikonloppua kaikille!!