Halusin laittaa alkuun valoisan kesäisen kuvan, kun kaikki näyttää niin mustalta ja synkältä ja pimeältä, mutta päädyin kuitenkin ajankohtaisempaan aiheeseen. Olen edelleen sairas, tämä ottaakin koville. Olen makoillut ja nukkunut koko päivän, vain apteekkireissu katkaisi päivän. Ulkona satoi ja ihmiset kulkivat tuikea ilme kasvoillaan. Ketäpä se hymyillyttäisi tälläinen keli.
Kävin tänään jossain välissä pistäytymässä eräässä blogissa, jonka kirjoittaja oli osallistunut Arvontaani. Mietin siinä joulua yleensä ja ajattelin, että niinhän se on, että me pyrimme siihen lapsuudenajan joulun tunnelmaan joka joulu. Pienikin häivähtävä muisto, tuoksu, tunnelma saa meidät onnelliseksi ja pitämään kiinni tuosta tunnelmasta. Tuomme kotiin kaikkea, mitä lapsena on ollut tärkeää jouluna. Poltamme kynttilöitä, kuuntelemme joululauluja, koristetaan joulukuusi, istutaan hämärässä. Ja se Odotus on kaikkein tärkeintä. Aikuisille eivät varmaankaan lahjat enää merkitse niinkään kuin se joulun Tunnelma. Joulu merkitsee erilaista asiaa lapsille ja aikuisille. Joulun alkuperäisestä merkityksestä tuskin monessakaan kodissa on paljoakaan jäljellä. Mutta me yli viisikymppiset muistamme lapsuuden jouluista jouluevankeliumin lukemisen, aamuvarhaisella joulukirkossa käynnin, pitkän ruokapöydän, johon sukulaisia kokoontui syömään. Ja pukeuduttiin kuin juhliin ; äiti komensi etukäteen, että pöydässä ei sitten naureta, ettei hänen tarvitse hävetä. Ja tietysti meitä nauratti, ei tarvinnut kuin katsoa serkkua tai siskoa, niin jo tirskuttiin. Ja joka kerran samat torumiset, kun päästiin kotiin. Voi tuota ajan kultaamaa muistoa. Näitä muistoja löytyy jokaiselta ja niitä kannattaa vaalia ja kertoa seuraavalle sukupolvelle.
Kiitokset vierailijoille, 1000 on mennyt yli ja minä olen aivan ällikällä lyöty. Mistä ihmeestä teitä on sellainen määrä löytynyt?
Ja kiitokset Arvontaan osallistuneille, vielä on melkein 2 päivää jäljellä aikaa osallistua!
Oikein leppoisaa viikonloppua kaikille!!
