Keräilyä ja sairaalaa

Laitan kuvan keräämistäni apteekkipulloista, huhmareista ja punnuksista kuin aasinsiltana seuraavaan asiaan.
Tilasin eilenaamulla terveysaseman päivystyksestä itselleni ajan, kun jalat olivat turvonneet kuin elefantilla. Nuori tyttö lääkärinä eikä ymmärrä, mitä pitäisi tehdä. Ja ei kun keskussairaalan päivystykseen. 3 tunnin odottelun jälkeen toinen nuori tyttö lääkärinä, joka ei myöskään ymmärrä mitä tehdä. Soittaa "oikealle" lääkärille sis.päivystykseen, joka käskee toimittaa minut sinne. 3,5 tunnin odottelun jälkeen pääsen oikean näköiselle lääkärille, joka tuntuu tietävän liikaa ja määrää minut sis.osastolle. Tippaan ja muovien päälle nukkumaan. Aamulla kuin ihmeen kaupalla jalat ovat paremmat ja ponnekkaasti kinun kotiinpääsyä. Eivät lupaa vaan määräävät lisää tutkimuksia. Verikokeet ym ovat kuitenkin paremmat kuin ensimmäisinä otetut. Yhtäkkiä osastolle tulee ruuhkaksi asti potilaita ja meitä parempikuntoisia aletaan ajamaan mäkeen huonompien tieltä. Olen onnessani ja lupaan ehdottomasti noudattaa ohjeita, joita minulle annetaan. Ovat vielä laukussa - täytyy ottaa esille huomenna (ehkä). Ja näin puhuu 20v eri sairaaloissa töitä tehnyt hoitaja.



Olen keräilijäluonne viimeisen päälle. Melkein kaikki kelpaa keräilykohteeksi. 50-60l värilasit olivat oikein himojuttu yhteen aikaan ja niitä on paljon vitriinissä. Ovat vain niin turkasen kalliita. Nanny Stillin tuotantoa on jonkin verran, ainoastaan turkoosia lasia. Ja tuurilla sain 2 hänen suunnittelemaansa puista hattutelinettä suhteellisen edullisesti. On kerätty mustekynän teriä, uushopeaa, suomalaisia viinisikoja/-possuja, arabian tuhkakuppeja, Raija Uosikkisen Emilia- ym posliinitauluja ym ym...



Pitäähän sitä kaikkea mukavaa elämässä olla, niinkuin bloggaaminen ja tavaroiden keräily.

Kiitokset runsaista kommenteista!


Mukavaa tiistaita ja loppuviikkoa!! Halauksia :)

Paukkupakkasia ja hienostelukenkiä

On ollut kauniita aurinkoisia ilmoja, mutta pakkasta 20 asteen tienoilla joka päivä. Ei ole viitsinyt pistää nenäänsä ulos kuin pakosta. Prinsessa oli ilonamme pari päivää ja tyttöparka meinasi jäätyä, kun lähdettiin mummin kanssa ostamaan hienostelukenkiä talveksi. Eihän nyt ole laitaa, että joitain Kuomuja (?) pidetään kauniin pitkän villakangastakin kanssa. Löytyihän kengät viimein ja palkinnoksi siitä kävimme ihanassa De Cafe- kahvilassa.

Postaukset sekä toisten blogeihin kommentoimiset ovat jääneet anteeksiantamattoman vähälle. Kärsin siitä huonoa omaatuntoa. Mutta en ole yksinkertaisesti jaksanut avata konetta. Toivon ymmärrystä teiltä.





Tässä taas 50-l. huonekaluja. Yksinkertainen tuoli, jonka löysin joskus kirpparilta ja verhoilin itse. Siinä oli verhoilun kannalta ärsyttävän pitkä selkänoja, johon taustakangas ommeltiin käsin puoliympyrän mallisella neulalla. Tämä on toinen nojatuoli, jonka olen verhonnut. Toisen tein verhoilukurssilla. Se on paljon monimutkaisempi tereineen kaikkineen. Se on miehen kotona yläkerrassa ja toivottavasti siinä ei istu ketään. Pöytä on kummisetäni tekemä. Hän oli erittäin taitava puuseppä ja varmaan maailman kiltein ihminen. Ennenkuin pöytä uudelleen johkautui minulle, niin se oli saanut viettää ulkoelämääkin. Onneksi saimme sen vielä kuntoon.





















Jostain kumman syystä pidän valtavasti vanhoista matkalaukuista. Näistäkin alimmainen on tosi vanha ja huonokuntoinen, mutta piti ostaa joskus muinoin Mouhijärven Yllätyspuodista. Paikka on Porin ja Tampereen puolivälissä ja kävimme siellä usein yhteen aikaan. Siellä on kaikkea ihanaa vanhaa tavaraa.






Kävijälaskuri on ylittänyt 3000:n rajan. Uskomatonta. Kiitokset siitä kuuluvat tietenkin teille lukijani, vierailijani ja kommentoijani. Olette ihania!!!


Oikein hyvää viikonloppua kaikille!!

Ongelmia säkkikankaan kanssa

Lupasin tuossa edellisessä postauksessa ommella vimmatusti töitä alta pois. Ja kangas oli Sinooperista ostettua säkkikangasta. Leikkaaminen jo oli melkoista sottaamista, kankaasta kun tulee niin paljon nöyhtää. Siivosin tunnollisesti pienin väliajoin ja aloitin ompelun. Toisena kankaana oli puuvilla tai pellava. Sitten oli silittämisen vuoro, kun silitin saumoja auki. Ja kauhistuksen kanahäkki; mikä löyhkä siitä säkkikankaasta nousikaan. Silitin höyryllä ja minun raudastani sitä tulee 160 asteisena, kun silitysjuttuni on puoliteollinen. Siinä vaiheessa vielä ajattelin, että haju haihtuu. Ei haihtunut. Kävin kysymässä sieltä ihanasta Verhoomosta, mitä asialle voisi tehdä. ( Oli lähempänä kuin Sinooperi). Ei olisi kuulemma saanut höyryllä silittää. Kertoivat, että on olemassa hajunpoistajaa tekstiileille ja selvittivät mistä sitä saa. Lähdin tyytyväisenä pois. Mies haki ainetta tullessaan töistä ja minä suihkuttelemaan. Sitten meillä vasta haisut oli. Ei ainakaan vielä ole tehonnut. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Miten säkkikankaan kanssa tulee toimia, jos siitä aikoo ommella jotain? Onneksi en ostanut sieltä ihanasta lähi Verhoomosta kuin metrin säkkikangasta lisää. Siirsin ompelukoneen teloille ainakin muutamaksi päiväksi.




Ei ole nyt ompeluaiheeseen liittyviä kuvia, joten laitan mitä mieleen juolahtaa.

















Kuvissa rakastamaani 50-lukua. Ensimmäinen on upea lehtiteline ja toinen ompelulaatikko. Molemmat huudettu Huutonetistä. Ompelulaatikko oli vielä täynnään tavaraa; oli nappia, lankaa montaa sorttia, puikkoja(mukana puisetkin ihanuudet), ihmeellisen näköisiä lituskoita koukkuja ym...

Tänään oli aivan loistava ilma. Pakkasta pari astetta ja aurinko paistoi!! Tuntui ihmeelliseltä niiden marraskuun kamalien kelien jälkeen. Luvassa on vielä pakkaspäiviä, joten nautitaan niistä!


Kiitokset kommenteista ja vierailuista!!

Kaikille hyvää loppuviikkoa!