sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Ompelua ja aarteen löytyminen

Tänään aloitin ompelemisen. Lykkäsin ja lykkäsin aloittamista ja syykin oli selvä;
pöytä kauheassa lastissa tavaraa. Vihdoin se oli kuitenkin tyhjennettävä ja se kävikin aivan kätevästi. Tavarat lattialle ja tuolille ja siellä ne olivat piilossa selän takana, kun ompelin. Ompelukone saa pysyä nyt pöydällä pari päivää ainakin ja sitten alkaa kankaanpainanta näihin uusiin ompeluksiin. Monta asiaa oli hakusassa, kun aloitin ompelun. Esimerkiksi en muistanut, mikä oli napinläpijalka. Sovitin koneeseen vetoketjujalkaa, mutta ymmärsin kyllä heti, että väärä oli. Sopivaa ei näyttänyt olevan,vaikken sen ulkonäköä muistanutkaan. Onneksi minulla on 2 samanlaista konetta, toinen vähän uudempaa mallia kuin se millä ompelen nyt. Menin katsomaan millaisia jalkoja siinä koneessa oli ja sieltähän sen heti tunnistin. Ja löytyihän se toinenkin napinläpijalka, oli kiinni magneetissa. Nämä ompelukoneeni ovat n. 30v vanhoja, mutta eivät lähellekään ikäloppuja. Käytin huollossa koneeni, ja hakiessani sitä, korjaaja sanoi, että kyllä tämän kanssa kelpaa ja että ottajia olisi. Olin aivan ihmeissäni, mutta nämä koneet oli siihen aikaan tehty kestämään ja tässäkin on vähän normaalia isompi moottori. Ja olipas kiva ommella pitkästä aikaa. Oikein tulin hyvälle mielelle.

Sain joskus 10v. sitten tuttavaltani leimasimia, jotka hän oli ostanut jonkun apteekin lopetusmyynnistä. Pyysi viemään pois nurkistaan ja antamaan leikkikaluksi pojanpojalle, joka oli sopivan ikäinen leikkimään sellaisilla. No, johonkin kaapin nurkkaan ne jäivät ja vuosia myöhemmine olin viemässä niitä kierrätyskeskukseen pois omista nurkistani. Mieheni, joka ei heittäisi mitään pois, pelasti ne ja vei maalle vanhempiensa luo. Muistin ne jokin aika sitten ja tänään hän toi ne sitten takaisin, kun kävi kotonaan. Minähän en tietenkään malttanut lähteä mukaan. Ja mikä ihana aarre se olikaan. 4 laatikkoa aakkosleimoja ja 1 numeroita. Ja iso puinen laatikko, jossa oli leimasintyynyjä, väriputkiloita ja vihkonen, jonka sisällä oli sabluunoita. Olin onnesta mykkyrällä, että vielä kirjainsabluunoitakin. Sitten oli joku ruma iso vekotin, jonka tarkoitusperää en ymmärrä ja iso putkilo Syyhysalvaa!

Otan huomenna valokuvia niistä ja taas muistutan, että voin lisätä kuvia vasta ensi viikon perjantaina ja sitten viimeistään sunnuntaina julkistetaan Arvonta.

Kiitos jälleen vierailijoille ja hyvää alkavaa viikkoa!!

3 kommenttia:

Marge kirjoitti...

Heissan!

Kyllä se niin on, että kaikki vanhat koneet kestävät huomattavasti kauemmin kuin nämä uudet!! Ehdottomasti!! Tämä aika on kyllä loppujen lopuksi aika järkyttävää osta ja heitä menemään-aikaa...

Voi, kun hienoa, että nuo leimasimet ja sabluunat olivat tallella, odotan kuviasi mielenkiinolla töistäsi!!:))

Oikein mukavaa uuden viikon alkua sinulle!!:)

Ulla-Kristiina kirjoitti...

Kiitos vierailusta!
Olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että ennen koneet tehtiin kestämään. Ei tunnettu vielä kertakäyttökulttuuria.

Samoin sinulle hyvää viikon alkua!:)

Risusydän kirjoitti...

Mukavaa viikonalkua sinulle!
Olen samaa mieltä, kyllä ennenvanhaan koneet ja laitteet tehtiin kestämään ja niitä voi myös korjata. Nykyään kaikki on kertakäyttötavaraa, käyttöikä noin viisi vuotta :(
Mielenkiinnolla odottelen minäkin kuvia aikaansaannoksistasi :)
Marja

Kaikkea kaunista

Olen vieraillut aivan ihanilla blogi-sivuilla. Elsass-blogissa vierähti yli tunti ja se sisältää kaikkea mukavaa. Päätin yrittää itsekin ja pienten vaikeuksien kautta olen jotenkin selvinnyt tähän asti. Tosin en kylläkään ilman apuja - täytyy myöntää. Ja uskon, että joudun pyytämään apua vielä useastikin. Ei haittaa, itsetunto kunnossa. Talvi tekee tuloaan ja ihana polttaa kynttilöitä. Olemme muuttaneet keväällä tähän asuntoon, emmekä ole vielä kokeilleet takkaa. Asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja meillä on ihana avotakka. Ja suuri, suuri olohuone. Kuvat, joita laitan blogiini ovat kotoamme. Laitan myöhemmin käsityö-askartelu- ja maalausjuttujani.