lauantai 7. marraskuuta 2009

Ompelua ja "levittäytymistä"

Tänään se eilinen valkoinen ihanuus maassa on muuttunut loskaksi, vaikka maa onkin vielä valkoisena. Huoneeni avoimesta ikkunasta kuuluu samanlainen lotina kuin keväällä. Pidän paljon ikkunaa auki, koska patteri elää omaa elämäänsä. Välillä se on tulikuuma ja joskus harvemmin viileä. Päiväkin on ollut pimeä ja aikani on mennyt puhelimessa ja oleillessa. Jotain on sentään tullut tehtyä. Olen kiinnittänyt painamiani kankaita ja näprännyt niitä teepusseja, joista oli ohje blogissa Valkoista pellavaa. Mitä pienempi työ, sitä hankalampaa sen työstäminen on. Tein 2 jopa säkkikankaasta! Voiko vielä hullumpaa yritystä olla?! Ja sitten aloin ajatella, että teenkö nyt kaiken väärinpäin. Pitäisi varmaankin ensin ommella tuote ja sitten painaa teksti tai kuva. Siispä leikkaamaan. En ole aikoihin (puhutaan vuosista) ommellut mitään, enkä osannut nyt siis leikata edes tyynynpäällistä ilman, että olisin piirtänyt tekniset piirustukset eli poikkileikkauskuvat. Ei tietenkään tavallisista saumoista, mutta laitan tyynynpäälliset kiinni takaa napeilla ja sitä kohtaa piti piirtää, että tiesi paljonko kangasta menee. Moni varmaan ajattelee,että voi-voi. Ja sitten minulla on eräs inhottava tapa. Aina kun olen ommellut, olen levittäytynyt koko huusholliin oli se sitten iso tai pieni. Minulla on omassa huoneessa 2 isoa pöytää, silti leikkasin keittiössä. Olohuoneen iso ruokapöytä oli täynnään kansioita ja papereita.
Makuuhuoneen sängyn päällä oli painettuja kankaita ja penkin päällä painamattomia.
Ainoa paikka, mihin en sotkenut tavaroitani oli miehen huone. Silityslauta oli käytävässä ja kauheassa lastissa, paitsi silloin, kun silitin. Mutta tämä koskee vain ompelemista. Meillä on aina paikat järjestyksessä, PAITSI minun huoneeni. Jos maalaan akvarelleja, niin tarvitsen kaikki siihen liittyvät tavarat ympärilleni, vaikka tiedän, etten edes käytä niitä. Käytän melkein ja ainoastaan paria sivellintä, vaikka niitä on kymmeniä. Maalaan oikeastaan aina samalle paperille, vaikka lehtiöitä on toistakymmentä. Ja sama kaikkien tekemieni asioiden kanssa. Ja vaikka on pöytätilaa, niin tavaramäärästä johtuen joudun aina työskentelemään nenäliinan kokoisella pläntillä. Akvarellikurssillakin tarvitsen 2 pöytää, muut pärjäävät yhdellä. Onko muilla tälläisiä ongelmia?? Mikä siihen auttaisi?
No, nyt olen kuitenkin taas kerännyt tavarani kasaan, että huomenna saa jälleen levittää.

Hauskaa lauantai-iltaa kaikille ja kiitos vierailijoille!

7 kommenttia:

Kuukki kirjoitti...

Hauska juttu! Minä teen yleensä aina kaiken joko keittiön pöydällä tai olohuoneen lattialla. Nytkin on ompelukone seisonut keittiön pöydällä pari viikkoa, vain työnnettynä sivuun, että pöydällä mahtuu syömään ja myös lukemaan sanomalehteä. Ompeluhan saattaa jatkua vaikka heti huomenna ellei jo tänään ;-)

Ulla-Kristiina kirjoitti...

Teinkin jo vastavierailun, mutta pakko todeta uudestaan, että on mukavaa, kun ei ole ainoa tämän levittäytymis ongelmansa kanssa.
Ompeluintoa!

siirisofia kirjoitti...

Heissan!
Samaa vikaa täälläkin. Mulla on huone askarteluja ja ompeluja varten, aika isokin, mutta se on nyt niin kaaoksessa, että levittäydyn ihan muualle. Ei tunnu auttavan mikään ;)

Ulla-Kristiina kirjoitti...

Sehän taitaa olla sitten aivan yleismaailmallinen ilmiö, tuo levittäytymisilmiö. Joten ei syytä huoleen.

Elsa kirjoitti...

Minullakin on keittiö aina hyrskynmyrskyn kun askartelen/ompelen/tuunaan. Lisähuone tähän tarkoitukseen olisi toive.

Mukavaa sunnuntaita!

Elsa

Ulla-Kristiina kirjoitti...

Kiva kuulla, että meitä on aina vain enemmän.
Minä tarvitsisin varmasti pelkästään itseäni varten ainakin pari huonetta lisää.

Mukavaa sunnuntaita myös sinulle Elsa!

Kuukki kirjoitti...

Mitä kuuluu? Olen toiveikkaasti käynyt kurkkimassa täällä, mutta ei ole tullut päivityksiä... Toivottavasti kaikki on kuitenkin sinulla hyvin!

Kaikkea kaunista

Olen vieraillut aivan ihanilla blogi-sivuilla. Elsass-blogissa vierähti yli tunti ja se sisältää kaikkea mukavaa. Päätin yrittää itsekin ja pienten vaikeuksien kautta olen jotenkin selvinnyt tähän asti. Tosin en kylläkään ilman apuja - täytyy myöntää. Ja uskon, että joudun pyytämään apua vielä useastikin. Ei haittaa, itsetunto kunnossa. Talvi tekee tuloaan ja ihana polttaa kynttilöitä. Olemme muuttaneet keväällä tähän asuntoon, emmekä ole vielä kokeilleet takkaa. Asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja meillä on ihana avotakka. Ja suuri, suuri olohuone. Kuvat, joita laitan blogiini ovat kotoamme. Laitan myöhemmin käsityö-askartelu- ja maalausjuttujani.